Kalastuksen aloitin ihan tavallisella mato-ongella. Jos muistan oikein niin isä taisi ostaa ensimmäisen ongen ja opettaa miten sitä käytetään. Se oli kyllä jännittävää puuhaa. Jännittävää odottaa milloin se kala nappaa? Saanko nostettua ylös sen niin, ettei se irtoa? Voi sitä riemun määrää kun sai ensimmäisen kalan. Eihän sieltä oli malttanut millään lähteä pois sen jälkeen. Usein siellä tuli sitten vietettyä tunteja.

Seuraavana kalastusvälineenä oli umpikela. Sillä harjoittelin virvelöintiä. Sillä en tainnut edes saada kalan kalaan. Minusta tosi huono virveli. En suosittele edes aloittelijoille.

Vihdoinkin päästiin opettelemaan kalastusta avokelalla. Aluksi se tuotti vaikeuksia, että sai edes heitettyä uistimen veteen. Saatika sai pituutta heitoille. Kun sillä alkoi kalastus sujumaan niin sitäkään ei malttanut lopettaa. Nyt olen muutaman vuoden käynyt veljien ja siskonpojan kanssa kalareissuilla lapissa. Inarinjärvellä, Muddusjärvellä ja Sevettijärvellä. On ollut varmasti vielä joku paikka, mutta ei tule vain mieleen. Siellä ollaan sitten lähinnä vetouisteltu. Parhaimmat kalat olen niillä reissuilla saanut. Taimenta,harjusta ja isoja ahvenia. Viime vuonna tuli elämäni isoin taimen. 3.3 kg ja 73 cm. Silloin ei ollut riemulla rajaa. Ihan käsittämättömän iso kala ja taisteli vastaan viimeiseen asti. Ensi vuonna toiveena, että kalastusreissulla tehtäisiin jotain muutakin kuin vaan vetouistellaan. Alkaa käymään aika pitkäksi kun vain istuu veneessä ja odottaa. Takamus puutuu ja vaikea edes löytää hyvää asentoa.

Viimeisenä kalastusmuotona mitä olen kokeillut on pilkkiminen. Tylsää, kylmää ja turhaa. En ole saanut kalan kalaa tälläkään tyylillä. Ei ole minun juttu tämä homma.

Vaeltamisen aloitin noin 7 vuotta sitten niin kuin alussa jo kerroin. Ensimmäinen vaellukseni oli koulun kanssa eräkurssilla. Paikkaa en muista enkä matkan pituutta. Kovinkaan pitkä se ei ollut. Vaellettiin siellä jonkun matkaa ja leiriydyttiin. Sivussa myös kalastettiin ja tehtiin ruokaa. Seuraavana päivänä vaellettiin loppu matka. Ei mikään hirveän ihmeellinen reissu kun ei juurikaan muistoja sieltä ole.

Seuraavan reissuna oli karhunkierros. Pituutta noin 90 km. Sinne sai jo hankkia kunnolla varusteita ja suunnitella reissua. Siellä mukana oli serkku,pikku-serkku ja pikku-serkun serkku. Sieltä on sitten jäänyt jo enemmän muistoja. Auto matka sinne kesti jo useamman tunnin. Perille päästyä piti pukea vaelluskamppeet päälle ja lähteä etsimään yöpymys paikkaa. Joka ei ollutkaan niin helppoa kun aluksi luultiin. Ensimmäisellä paikalla oli paljon porukkaa joten päätettiin jatkaa matkaa. Paikkaan johon päädyttiin oli noin 5 km. Teltat laitettiin todella huonoon paikkaan. Nukkuessa valui koko ajan alas kun teltta oli alamäessä. Eihän siitä yöstä juuri mitään tullut, mutta seuraavana päivänä reippain mielin matkaan. Sinä päivänä vaellettiin noin 20 km. Välissä otettiin kuvia, syötiin ja juteltiin muille vaeltajille. Loppu päivästä alkoikin satamaan ja päätettiin, ettei telttoja kasata. Mentiin nukkumaan sitten autiotupaan. Siellä oli aamulla kärttyistä porukkaan kun oltiin tultu myöhään. Vaikkakin niillä ei olisi ollut mitään sanomista siihen. Tyyppi johon siellä tutustuttiin kuitenkin puolusti meitä. Kutsuttiin häntä Pekka Poudaksi toisten kesken. Seuraavana päivänä veallettiin myös noin 20 km. Ehkä hieman yli. Välissä taas syötiin,otettiin kuvia, juteltiin muiden kanssa ja käytiin pesulla. Myöhään saavuttiin taas nukkumispaikalle. Syötiin ja mietittiin missä nukuttaisiin. Yksi päätti nukkua teltassa. Me muut nukuttiin taivas'alla makuupusseissa. Yöllä tuli kuuma joten päätin ottaa vaatetta pois. Aamulla hiki oli kuivunut ja minulle nousi kuume. Aluksi en huomannut, että olen kipeä. Mutta kyllä sen sitten alkoi huomaamaan. Sama juttu tapahtui viimeisenäkin päivänä. Paitsi,että vaellettiin yön yli loppumatka. Paikat olivat kipeät, väsytti ja ärsytti tosi paljon. Viimeinen mäki tuntui loputtomalta. Vihdoin kun perille päästiin niin mentiin vai puistoon makoilemaan. Silloin päätti myös tulla vanhuksia rukalle. Jotka taas ihmettelivät miksi makasimme siellä. Auto matka meni nukkuessa kun särkylääkkeet alkoivat vaikuttamaan. Kotona piti sitten pari päivää levähtää ja saada olo taas normaaliksi. Hyvät muistot jäi reissusta, vaikka kipeäksi tultiinkin.

Viimeisimmän vaelluksen tein yksin. Repovedellä. Hieman kyllä jännitti tehdä yksin reissu kun ei ole aikaisemmin tehnyt. Vietin siellä yhden yön. Matkaa yhteensä noin 26 km. Ensimmäisenä päivänä kävelin noin 15 km. Välissä tein ruokaa,  otin kuvia ja katselin maisemia. Leiripaikalla kokosin teltan,söin ja kävin uimassa. Sielläkin juttelin illalla nuotiolla parin muun vaeltajan kanssa. Siellä tapaa kyllä mukavia ihmisiä. Seuraavana päivänä satoi melkein koko ajan. Aluksi luulin, että minulla menee hermot siihen. Ei kuitenkaan mennyt. Aika tyynen rauhallisesti jatkoin matkaa. Taukopaikalla oli myös muita vaeltajia. He olivat myös todella ystävällisiä. Heidän kanssaan myös vaihdoin muutaman sanan ja he tarjosivat kahvia. Siellä tein itselleni ruuan ja istuskelin tovin aikaa. Mietin samalla jäänkö yöksi siihen. No en jäänyt. Jatkoin matkaa ja katselin löytyykö toista yöpaikkaa. Kun sitä ei löytynyt päätin kävellä autolle asti. Jalkoihin oli muodostunut jo rakkuloita ja loppumatka oli aika tuskaa. Kuitenkin jaksoin loppuun asti ja pääsin ajamaan kotiin. Tuostakin reissusta jäi hyvät muistot.

Seuraavaa reissua odotellessa ja pohtiessa. Ehkä jo talven aikana.

Vaeltaminen

Marjastus

Tätä olen kyllä tehnyt niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa.

Nuorempana kävin poimimassa viinimarjoja,mustikkaa,mansikkaa,puolukkaa ja vadelmia.

Muutama vuosi sitten kävin kerämässä myös hilloja. Se ei ollut kovin kiva kokemus. Hyttysiä tai mäkäräisiä ei ollut haitaksi asti. Kärpäsiä sen puoleen oli. Niitä oli niin paljon, että piti liikkua ripeästi ja poimia samalla. Poiminkin niin ripeästi, että olin ensimmäinen jolla oli ämpäri täynnä. Oltiin jo pari päivää oltu ja edellisenä päivänä löydetty hyvä paikka. No sanoinkin siihen, että nyt on aika lähteä kotiin. Onneksi lähdettiin, koska en olisi enää sitä jaksanut.

Nyt parina vuonna olen poiminut puolukkaa ja mustikkaa myytäväksi ja itselle. Yhdellä puolukan keräys reissulla maa-ampiaset pääsi yllättämään ja sain ainakin 8 pistoa. Siinä sitten sai muutaman päivän niitä parannella. Päivystykseen en jaksanut raahautua, koska ei ollut mikään hätä. Sen jälkeen on joutunut vähän tarkkailemaan mihin astuu.