Olen itse peliriippuvainen. Pelannut noin 8 vuotta. Nyt kohta vuoden ollut pelaamatta.

Aluksi pelaaminen oli hauskaa pientä viihdettä. Kävin kaverin kanssa pelikoneella pelaamassa. Tuli pieniä voittoja. Ajattelin, että olen hyvä tässä. Välillä tuli tappioita, mutta siitäkin ajattelin, että saan kyllä rahat takaisin.

Muutaman kuukauden päästä löysin nettikasinot. Se vasta helppoa olikin. Kukaan ei tiennyt, että pelaan. Sinne alkoi mennä sitten enemmän rahaa. Aluksi sieltäkin tuli voittoja. Ajattelin, että nyt on helppoa rahaa. Ei tarvitse kuin painaa nappia ja rahaa vain tulee.

Muutin jossain kohtaa siskon kanssa asumaan yhteiseen asuntoon. Pelailin sillonkin paljon. Koitin saada meille rahaa, ettei tarvitsisi huolehtia rahasta. Pian kuitenkin huomasin, että rahat olivat menneet. Kaikki rahat. Omat ja yhteiset. Mietin, että mitä voin tehdä?Miten voin ikinä kertoa siskolle mitä tein?Sinne meni kaikki.

Soitin äidille ja kerroin mitä oli käynyt. Kerroin, että kaikki rahat meni. Ihan kaikki. Äiti oli huolissaan ja tietenkin pettynyt. Hän aikoi puhua asiasta siskoni kanssa. Niin puhuikin. Sitten puhuin minäkin siskon kanssa. Sisko oli raivoissaan. Ymmärtäähän sen. Lupasin, etten tee enää niin. Päätettiin myös, että muutan kotiin.

Rahat kuitenkin piti tienata asunnon vuokraan. Meni siskolle auttamaan ja autoin myös äitiä, että saan rahat kasaan. Sain kuin sainkin oman osuudet vuokrista maksettua.

Syksyllä lähdin opiskelemaan oppisopimuksella. Sieltähän sitä rahaa taas tuli. Niin tuli myös pelaaminen taas kuvioihin. Voittoja ja tappioita. Ostin kumminkin auton. Vuoden sain pelattua kunnes taas kaikki romuttui. Taas piti kertoa mitä olin tehnyt. Luvattiin auttaa ja päästä yhdessä eteenpäin. Hain myös apua erinlaisista paikoista.

Oltiin taas hetki oltu pelaamatta. Auto myyty. Armeijaan lähdetty. Kaikki hyvin. Rahaa oli tarpeeksi tilillä. Kuitenkin taas helppo raha houkutteli kun muutkin pelasivat. Nyt sitä mentiin TAAS. Voittoja tappioita. Iso voitto, jonka jälkeen pelasin nekin rahat pois samana iltana. Ahdistus. Mitä menin taas tekemään? Mitä nyt teen.

Kerroin asiasta isoveljelle. Hän lupasi auttaa maksamaan pakolliset pois. En kertonut äidille. Äiti arvasi itse. Hain taas apua pelaamiseen.

Hetki oltiin oltu pelaamatta. Puhuttiin serkun kanssa yhteiseen asuntoon muutosta. Kämppä löydettiin. Ajatuksena kävi taas, että pelaamalla pystyy elämään leveää elämää. Niin taas pelattiin. Ei kerrottu kellekkään asiasta heti. Kunnes oli taas pakko. Kaikki mennyt myös rahat mitkä piti mennä asuntoon. Kerroin veljelle, äidille, isälle ja serkulle. Veli oli pettynyt kuin myös vanhemmat. Serkku raivoissaan. Ei tullut muuttoa.Sain kaiken maksettua, mutta serkku jäi vaille kotia.

Oltiin taas oltu pelaamatta. Varmaan jo yli vuosi. Päätin ihan vähän kokeilla. No siihen se ei jäänyt. Rahaa meni taas enemmän kuin piti. Omilleen oltiin muutettu. Asiasta ei kerrottu vain kun oli pakko. Oli aikoja kun en pelannut ja aikoja kun pelasin. Välillä kerroin välillä en.

Elämä pysyi kuitenkin jotenkin tasapainossa. Otin kuitenkin lainoja ja ostelin asioita. Kunnes tuli raja vastaan. Taas pelattiin, salailtiin, kunnes asiasta kerrottiin. Hetki pelaamatta ja sama uudestaan.

Lopullinen romahdus tuli vuosi sitten. Halusin kuolla. Halusin oikeasti kuolla. Häpeä, itse inho ja ahdistus oli valtava. Kerroin asiasta siskon perheelle. Sain vertaistukihenkilön ja pääsin pelit-poikki ohjelmaan.

Nuo olivat keinot joilla oikeasti pääsi pois loputtomalta tuntuvalta kierteestä.

Lopullisen päätöksen piti tehdä itse. Jatkanko samaa rataa ja kärsin?Vai lopetanko ja laitan elämän raiteilleen?

Päätös ei ollut helppo. Riippuvuus yritti viimeiseen asti kertoa syitä miksi kannattaa pelata. Järki puoli onneksi pysy lujana.

Nyt vuosi pelaamatonta pian takana. Elämä on parempaa nyt kuin silloin. Vaikkakin on ollut muita murheita ja surua matkalla.

Palaamisesta kärsii myös läheiset. Rahallisesti ja henkisesti. Luottamus kärsii myös todella pahasti.

Suosittelen siis kaikkia olla pelaamatta. Siitä ei tule kuin harmia. Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin raha. Raha on vain mahdollistaja. Ei onnen tuoja. Rakkaat ihmiset ja rauha tuo onnellisuuden elämään.