Voitot tuntui huumaavilta. Tuli tunne, että tämähän on helppoa rahaa. Ainahan tätä voi vielä lisääkin voittaa. Ei tämä tähän pääty. Ihan varmasti tulee lisää kun vain pelaan ja panostan enemmän rahaa.

Jossain kohtaa tuli kumminkin tunne, että mitä jos ihmiset alkaa kysellä, että mistä sulla nyt on yhtäkkiä rahaa. Sen jälkeen tuli tunne, että pitää pelata vähän pois, ettei kukaan epäile mitään. Ihan vähän vain.

Se ei kuitenkaan jäänyt siihen, että olisin pelannut vain vähän pois. Koko ajan pelattiin vain enemmän ja enemmän pois. Koitettiin saada takaisinkin rahoja.

Mikään ei kuitenkaan riittänyt tai ollut hyvä. Aina jokin epäilytti ja vaivasi. Joko rahaa oli epäilyttävän paljon tai liian vähän.

Mikään summa ei lopulta riittänyt tai ollut tarpeeksi. Kunnes huomasi, että kaikki oli mennyt. Rahat jotka voitin ja loputkin rahat tililtä.

Sen jälkeen iski ahdistus. Mistä nyt rahaa? Miten nyt selitän ihmisille miksi ei ole rahaa?

Teko syyt oli usein, että oli paljon laskuja tai oli tullut yllättäviä menoja.

Häpeä oli niin suuri, ettei vaan voinut kertoa. Kertomalla joutui tietenkin aina lopettamaan. Sitäkään mieli ei halunnut. Se halusi pelata.

Hetken jos olen taas pelaamatta niin kukaan ei epäile mitään. Sitten voin taas jatkaa. Kierre alkoi aina vaan uudelleen ja uudelleen. Aina viimeiseen retkahdukseen asti ja oikeasti hyväksymällä, että on riippuvainen joka tarvitsee apua.