Tätä edellä mainittua asiaa kutsumme elämäksi. Siitä voi olla montaa mieltä, mutta minä en sitä siksi kutsu. Se on selviytymistä päivästä toiseen.
En pidä työelämästä. En sitten vähääkään. Raatamista sen takia, että selviytyy juuri ja juuri menoista.
Jos haluat säästää tai ostaa jotain kivaa. Siinä tapauksessa pitää tehdä lisää töitä. Onpa tosi mahtavaa.
Vuosi vuodelta olen alkanut kyllästymään yhä vain enemmän ja enemmän työelämään. Ei ole aikaa tehdä mitään muuta kuin töitä.
Ei ole aikaa ystäville ja perheelle. Lapset on päivät päiväkodissa tai koulussa. Sen jälkeen harrastamassa. Eihän siinä kerkeä viettämään ollenkaan aikaa heidän kanssaan.
Lapset ei tarvitse mitään hienoja ja kalliita loma matkoja. Riittää kun vietät heidän kanssa aikaa ja olet läsnä.
Aion sietää normi töitä siihen asti kun alan tienaamaan kotoa käsin. Se ei tarkoita, ettenkö tekisi töitäni hyvin. Olen aina ollut tunnollinen työssäni ja hoitanut ne hyvin. Aion hoitaa jatkossakin. Sitten kun pääsen pois oravanpyörästä on aika keskittyä perheeseen(jos sellaisen sattuu saamaan) ja ystäviin.
